maanantai 29. lokakuuta 2018

Kunniakäynti hukkuneiden merenkulkijoiden muistomerkillä


Jäsenille tiedoksi

Tämän vuotinen kunniakäynti hukkuneiden merenkulkijoiden muistomerkillä on lauantaina 03.11.2018 klo 12:00. Tilaisuuden jälkeen on kahvit Mikael Agrikolan kirkon kryptassa.
Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 50v monumentin vihkimisestä.
Meripelastusseuran pelastusvenekonvoita johtaa luotsivene. Tämä kunnianosoituksena tapahtuneen luotsiveneturman uhreille.

Tervetuloa kaikki

Lauri Vuorinen / Stig Sundberg



Information till medlemmarna

Detta års heders uppvaktning till de förolyckades sjömännens minnesmärke är på lördagen 03.11.2018 kl 12:00. Efter tillställningen är det kaffe i Mikael Agrikolas kyrkas krypta.
I år har det förflutit 50 år sedan monumentet vigdes.
Sjöräddnings föreningens räddningsbåts konvoj leds av lotsbåten. Detta för att hedra lotsbåts olyckans offer.

Alla är välkomna

Lauri Vuorinen / Stig Sundberg






lauantai 27. lokakuuta 2018

Femtio år sedan jag gick iland 1968



Femtio år sedan jag gick iland 1968

Sommaren 1968 skedde det förändringar på Finlands Skeppsbefälsförbund. Den långvarige verksamhetsledaren Yngve Fyrqvist gick i pension och reseombudsmannen Kari Wallin tog jobbet på Helsingfors hamnisbrytare.  Uolevi Larte valdes till verksamhetsledare, han hade redan varit några år på förbundskansliet som ombudsman. Nu behövde man nyanställa ombudsmän. Platsen som ombudsman lediganslogs.

Jag var då överstyrman på  Oceanfarts (FÅA) ms Helios som gick på Medelhavslinjen, hade varit där två år och vikaerat befälhavare flere gånger. Jag hade några erfarenheter i förbundsarbetet,  jag var sekreterare i Åbokretsen 1957-58 medan jag gick styrmansklassen. Jag fick lära mig skriva protokoll på rektor Bertel Formans skrivmaskin i rektorskansliet under hans ledning. Han var ju viceordförande i förbundsstyrelsen och kretsombudsman i Åbo. Av honom lärde jag mig mycket om facklig verksamhet och betydelsen av förbundet.  I kretsmöten på den tiden deltog också Felix Granit och talade ofta om nordiskt samarbete inom skeppsbefälskåren. Han var ju en av grundarna av Skeppsbefälsförbundet och dess första verksamhetsledare. Aktiv ännu i 80-års åldern.

Vintern 1961-62 när jag gick sjökapten blev jag utsedd till elevernas representant vid kollektivavtalsförhandlingarna.  Den våren ställdes jag upp som kandidat i styrelsevalet och blev invald.  På den tiden var styrelseplatsen endast två-årig och vid valet 1964 vann rektorn vid sjömansskolan Juho Uino mig i omröstningen och jag föll ut.
Jag fick efter sjökaptensexamen ordinarie överstyrmansplats på paragrafbåten ms Tiira och under mina två år där fick jag nog av tvåstyrmansarbetet och endast procentersättning för tvåvaktsarbetet överskridande 8 timmarsdagen. Jag skrev till förbundet och krävde förbättringar, övertid för arbete över 8 timmar i dygnet även till sjöss. Deltog i några styrelsemöten när jag hade möjlighet. Mitt intresse för förbundsarbetet hade väckts. Jag skrev en novell i sjömansförfattartävlingen om livet på en paragrafbåt (Pykälälaivan helvetti). Novellen publiucerades i boken Huomenna kello yksitoista år 1975. (red. Eino Koivistoinen)

Jag ansåg att jag hade tillräckligt med erfarenheter till sjöss. Det var 16 år sedan jag gick till sjöss som mässpojke, nu hade jag seglat på tretton olika fartyg, de elva senaste åren som styrman och även som vikarie befälhavare på tre båtar. Jag tyckte jag kunde det mesta om styckegodstrafiken inom Europa och ett ordinarie befälhavarjobb skulle jag ännu få vänta på i kanske fem år, det hade jag kommit fram till genom att studera FÅA:s kalender och befälhavarnas ålderstruktur.

Jag sände in mina papper och ms Helios avgick från Finland till Medelhavet. På uppresan i Engelska kanalen fick jag ett telegram från förbundet. Jag hade antagits som ombudsman i Finlands Skeppsbefälsförbund. Den 26.11.1968 mönstrade jag av från ms Helios och lämnade sjölivet men inte sjöfarten.

Jag hade en lista på vilka mina målsättningar var för förbundet när jag gick iland från Helios:

1) Ordnade avlösningssystem i förhållande 2:1 i fjärrfart och 1:1 i passagerartrafiken i Östersjön.
2)  Styrmännen på paragraf-fartygen borde få övertidsersättning för vakttimmar till sjöss över 8-          timmars dagen.
3) Sänkande av pensionen till 55 år för befälet.

De två första målsättningarna förverkligades, avlösningen t.o.m längre, men pensionsåldern blev vid 60 år och senare har den ytterligare stigit enligt den allmänna pensionsutvecklingen 

Familjen bodde ännu i Åbo och jag skulle jobba i Helsingfors. Det gällde att skaffa en hyresbostad till att börja med. På den tiden jobbade man ännu på lördagarna så veckosluten i Åbo blev korta.
Första dagen jag besökte min nya arbetsplats hängde en röd flagga på Gamla Studenthuset balkong vid Mannerheimvägen ”Vanha on vallattu” stod det med stora bokstäver. Studentdemonstrationerna                                                                                           

hade rasat i Europa under hela året och samhället höll på att radikaliseras. Dessa händelser påverkade även mig inom den fackliga verksamheten.

Jag inledde arbetet från den 1 december och fick goda råd av Uolevi Larte, isynnerhet i skrivande av styrelseprotokollen på finska. Från början skrev jag dessa protokoll både på finska och svenska. Larte satte nog i början många röda kruxar i mina finska texter. Men jag lärde mig. Jag fick bekanta mig med arbetsgivarnas representanter och resa omkring på kretsmöte, på Åland, i Åbo, Uleåborg, Raumo och Kotka. Nyslott var en helt ny upplevelse för mig men jag blev nog väl mottagen av insjöskepparna.

Det var en stor omställning från sjölivet att börja med kontorsarbete. På kontoret gick det enligt gammal rutin. Gamla Greta Mattila skötte bokföringen och Terttu Wikman medlemskartoteket samt renskrivning av protokoll och cirkulär. Dessutom skötte Ossi Kastell på deltid tidskriften och dess annonsanskaffning.

Följande sommar lämnade Uolevi Larte förbundet för ett jobb inom sjöförsäkringsbranschen och jag var en tid ensam tf verksamhetsledare och ombudsman på förbundet.  På hösten kom sedan Heimo Hohti som reseombudsman och Henrikki Rislakki som ny verksamhetsledare, men det är en annan historia. Då hade jag redan flyttat till Fagersta i Vanda med hela familjen.

Sven-Erik Nylund



sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Suomen merihistoriallisen yhdistyksen vuoden 3. jäsentiedote


Suomen merihistoriallisen yhdistyksen vuoden 3. jäsentiedote on ilmestynyt! 
Kotisivujen uudistuksesta johtuen uusin tiedote ei valitettavasti vielä ole 
nähtävänä verkossa, mutta sisällön voi lukea ennakkoon alla näkyvässä 
viestissä.
Uudet kotisivut avataan lähiaikoina ja myös jäsentiedotteet löytyvät 
jatkossa osoitteesta www.smhy.fi.

Iloisia lukuhetkiä ja aurinkoista syksyä!

----
JÄSENTIEDOTE 3/2018

KESÄKUINEN JÄSENRETKI LAPPEENRANTAAN

Yhdistyksen jäsenretki suuntautui tänä vuonna Lappeenrantaan, ja sen 
ajankohtana oli lämmin kesäpäivä 16.6. Aiempien retkien tapaan osallistujat 
saapuivat omia teitään ensimmäiseen käyntikohteeseen, joka oli Mälkiällä 
sijaitseva Kanavamuseo. Ennen opastettua kierrosta silmäilimme säilynyttä 
vanhaa kanavaa ja Mälkiän vanhaa sulkua. Nykyisin Liikenneviraston 
omistamassa museossa oppaanamme oli Pirkko Kilpi Lappeenrannan 
matkailuoppaista. Museossa esitellään niin vanhan kuin tänä vuonna 50 vuotta 
täyttäneen uuden kanavan vaiheita. Opastuksen lomassa kävi ilmi, että 
vierailijoidenkin joukosta löytyi monenlaisia kanavaan ja sen 
laivaliikenteeseen liittyviä tarinoita ja tietoja – jopa siinä määrin, että 
museolle alettiin ideoida aiheeseen liittyvää tapaamista. Se voitaisiin 
toteuttaa yhdistysten voimin, ja osallistujat voisivat puolin ja toisin 
laajentaa tietämystään aiheesta.

Tunnin kierroksen jälkeen ryhmä siirtyi puolentoista kilometrin päähän 
Kanavansuun Perinnelaivayhdistyksen telakalle, jossa yhdistyksen 
puheenjohtaja Heikki Imeläinen ja telakkamestari Paavo Ripatti esittelivät 
telakkaa sekä sen toimintaa ja historiaa. Pääsimme myös tutustumaan 
UPM-yhtiön höyryhinaaja Hurmaan (1902) sekä Imeläisen omistamaan 
dieselhinaaja Tikkaan (1972), joka nykyisin on huvikäytössä. Kaikkiaan 
telakan alueella on kotipaikka yli 30 vanhalla aluksella, joista suurin osa 
on nyt yksityiskäytössä. Niiden joukossa on myös useita 
perinnealusrekisteriin hyväksyttyjä höyry- ja moottorialuksia.

Telakan toiminta juontaa juurensa paikalla 1800-luvulla toimineen T. & J. 
Salvesenin sahaan, jonka yhteyteen perustettiin lotjaveistämö vuonna 1890. 
Saha siirtyi 1910-luvulla Kaukas Oy:lle, joka jatkoi siellä niin lotjien 
rakentamista kuin oman laivakaluston kunnostusta ja huoltoa. Vuodesta 1969 
telakka toimi Tehdaspuu Oy:n alaisuudessa hinaajien ja uittokaluston 
tukikohtana. Kun paikalle tuli 2000-luvulla yksityinen yrittäjä, telakka 
avautui myös huvialuksille.

Telakan säilyminen oli 2000-luvun alussa uhanalainen, sillä paikalle 
suunniteltiin rivitaloja. Eri vaiheiden jälkeen Perinnelaivatelakkayhdistys 
sai vuokrattua telakan vuonna 2007. Telakka-alue rakennuksineen on säilynyt 
varsin hyvin historiallisessa asussaan eikä alueelle ole tehty 
uudisrakentamista 1950-luvulla valmistuneen konepajarakennuksen 
valmistumisen jälkeen. Telakka on aktiivisessa käytössä. Alueella on kaksi 
nostorataa, joilla voidaan telakoida erikokoisia aluksia erilaisia korjaus- 
ja kunnostustöitä varten. Parhaillaan kunnostettavana on mm. Suomen vanhin 
höyryhinaaja, vuonna 1871 valmistunut Ahkera.

Petri Sipilä

NAUTICA FENNICA TULEE TAAS - OSOITETIEDOT AJAN TASALLA?

Loppusyksystä ilmestyvä Nautica Fennica 2018-2019 toimitetaan jälleen 
jäsenetuna jäsenmaksunsa säännöllisesti maksaneille. Vuosikirja postitetaan 
yhdistyksen jäsenrekisterissä olevana osoitteeseen. Jos annettu postiosoite 
on lähivuosien aikana muuttunut, pyydämme varmuuden vuoksi ilmoittamaan 
voimassa olevan osoitteen yhdistyksen jäsensihteeri Johanna Aartomaalle: 
sähköpostiosoite: jasenet@smhy.fi  ja puh.  050 552 8859.

TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 2017

Hallinto
Yhdistyksen hallitus kokoontui vuoden aikana neljä kertaa. Hallituksen 
jäsenten osallistumiskerrat kokouksiin ovat suluissa. Yhdistyksen 
luottamushenkilöinä toimivat seuraavat henkilöt:

Puheenjohtaja Dosentti Tapio Bergholm (2)
Varapuheenjohtaja Merikapteeni Yrjö Tiitinen (4)
Sihteeri Opiskelija Ville Honkanen (4)
Rahastonhoitaja FT Kirsi Keravuori (4)
Tiedottaja FM Vilma Lempiäinen (4)
Jäsensihteeri FT Miia-Leena Tiili (2)
Jäsenet ST Ove Enqvist (2)
Toimitusjohtaja Tapio Maijala (2)
PhD Sari Mäenpää (3)
VTT Petri Sipilä (3)

Toiminnantarkastaja / Päätoimittaja Hannu Hillo
Varatoiminnantarkastaja / FT Anne Ala-Pöllänen
Kirjanpitäjä / Maria Rosenius

Jäsenistö
Yhdistyksen jäsenrekisterissä oli vuoden 2017 lopussa 180 henkilöjäsentä ja 
15 yhteisöjäsentä.

Tiedotus
Yhdistyksen jäsenille postitettiin vuoden 2017 aikana neljä jäsentiedotetta. 
Merihistorian uutisista ja ajankohtaisista tapahtumista tiedotettiin myös 
yhdistyksen verkkosivulla. Yhdistyksen Facebook-tiedotusta seurasi vuoden 
lopussa 321 käyttäjää. Tiedottajana toimi Vilma Lempiäinen ja kotisivuja 
ylläpiti Aaro Sahari.

Kevätkokous ja esitelmä
Yhdistyksen kevätkokous pidettiin 23.5.2017 Tieteiden talossa Helsingissä. 
Kokouksen jälkeen FT Pirita Frigren Jyväskylän yliopistosta esitelmöi 
otsikolla ”Merimiesten vaimot - näkökulma 1800-luvun satamakaupunkeihin ja 
merenkulkuun”. Kokoukseen ja esitelmätilaisuuteen osallistui 17 yhdistyksen 
jäsentä.

Syyskokous ja esitelmä
Yhdistyksen syyskokous pidettiin 7.12.2017 Tieteiden talossa. Kokousasioiden 
käsittelyn jälkeen kuultiin FT Anne Ala-Pölläsen sekamiehityksiä 
suomalaisilla aluksilla käsittelevä esitelmä ”Happy ship?”

Nautica Fennica
Vuonna 2018 teemalla ”Suomi saarena” ilmestyvän Nautica Fennican artikkelit 
valittiin ja tilattiin kirjoittajilta. Vertaisarvioidun julkaisusarjan 
työtapaa uudistettiin nimittämälle sille asiantuntijoista koostuva 
toimituskunta. Nautica Fennicaa julkaistaan yhdessä Suomen merimuseon ja 
Museoviraston kanssa.

Merihistorian päivät
Yhdeksännet Merihistorian päivät järjestettiin 24.–26.3. Merikeskus 
Vellamossa Kotkassa teemalla ”Suomi saarena – Finland som en ö – Finland as 
an island”. Tapahtuma oli osa Suomi 100-juhlavuoden ohjelmaa, ja sen 
järjestäjinä toimivat Suomen merihistoriallinen yhdistys, Suomen 
meriarkeologinen seura ja Suomen merimuseo. Ulkomaisia pääpuhujia olivat 
professori Robert Lee (University of Liverpool), professori Isaac Land 
(Indiana State University), enhetschef Lars Einarsson (Kalmar läns museum) 
sekä Maili Roio (Muinsuskaitseamet).  Muita esitelmiä pidettiin yhteensä 13. 
Tapahtuman ensimmäisenä päivänä järjestettiin tutkijatapaaminen, toisena 
päivänä ohjelmassa painottui merihistoria ja viimeisenä päivänä keskityttiin 
meriarkeologiaan. Osallistujia oli yhteensä 107.

Merihistorian päiviä rahoittivat Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä 
Tieteellisten seurain valtuuskunta. Järjestelytyöryhmän puheenjohtajana 
toimi Sari Mäenpää ja jäseninä Tapio Bergholm, Kaj Enholm, Yrjö Kaukiainen, 
Kirsi Keravuori ja Kalle Virtanen. Vilma Lempiäinen hoiti tapahtuman 
järjestelyjä seminaarisihteerinä.

Retket ja tapahtumat
Yhdistys järjesti jäsenilleen retken Tallinnaan ja Naissaareen 5.-6.8.2017 
Suomen Laivahistoriallisen Yhdistyksen ja Helsingin 
Laivanpäällikköyhdistyksen kanssa. Tallinnassa tutustuttiin virolaisen 
tutkijan Robert Treufeldtin opastuksella vuodesta 1912 alkaen rakennetun 
Pietari Suuren sotasataman säilyneisiin osiin, mm. lentosataman ja 
Noblessnerin sukellusvenetehtaan alueeseen. Naissaaressa kohteina olivat 
tykistöasemat, miinatehdas ja sotilaskylä. Matkanjohtajana toimi 
varapuheenjohtaja Yrjö Tiitinen.

Edustukset
Yhdistyksen edustajana Museoviraston perinnealusten 
asiantuntijalautakunnassa toimi Anne Ala-Pöllänen ja 
Merihistoria.fi -verkkoarkiston johtokunnassa Tapio Maijala.

Merihistoria.fi
Yhdistys on osallistunut www.merihistoria.fi -verkkoarkiston ylläpitämiseen. 
Portaalin talous järjestettiin Suomen merihistoriallisen yhdistyksen kautta, 
ja sivuston päivityksistä vastasi Petri Sipilä.

Talous
Yhdistyksen jäsenmaksu oli vuonna 2017 henkilöjäseniltä 30 euroa ja 
yhteisöjäseniltä 60 euroa. Jäsenmaksutuloilla rahoitettiin yhdistyksen 
tiedotustoimintaa ja tuettiin jäsenistön osallistumista Merihistorian 
päiville. Yhdistyksen talous on vakaalla pohjalla.

MERIHISTORIALLISIA TAPAHTUMIA

Länsirannikon merihistorian päivä 6.10.

Rauman merimuseon, Uudenkaupungin merihistoriallisen yhdistyksen ja Forum 
Marinumin järjestämässä tapahtumassa kuullaan kuusi esitelmää. Tule 
kuuntelemaan yksi, kaksi tai vaikka kaikki esitykset!

10.00 päivän avaus
10.-10.45 Jarmo Saarinen: Hammin purjehtijat. Uudenkaupungin ja 
Kööpenhaminan välinen purjelaivaliikenne
Melko pian kaupungin perustamisen jälkeen alkoi Kööpenhamina muodostua 
tärkeimmäksi kohteeksi kaikenlaista puutavaraa kuljettaville 
uuskaupunkilaisaluksille. Paluulastina tuotiin aluksi suolaa, myöhemmin 
tultiin takaisin painolastissa. Liikenne pysähtyi I maailmansotaan, eikä 
enää kunnolla elpynyt.

10.45-11.30 Mikko Aho: "Mä ihmettelen, et ei enempää ihmisiä palanu" - 
laivanrakentajien kokemuksia työsuojelusta ja turvallisuuskulttuurista 
1945-2014
Raumalaisten laivanrakentajien haastattelututkimus osoittaa, että 
työturvallisuuteen liittyvä valtava muutos on yksi heidän keskeisimmistä 
kokemuksistaan. Kehitys menneiden vuosikymmenten puutteellisista varusteista 
ja piittaamattomista asenteista nykypäivän kokonaisvaltaiseen 
turvallisuuskulttuuriin on ollut mullistavaa. Kysymys on paitsi työ- ja 
suojavälineistä, myös osaamisesta ja suhtautumisesta.

11.30-12.30 lounastauko
12.30-13.15 Juha Hyvärinen: Höyrykuunari Sylvian haaksirikko Pyhämaan 
vesillä
Hj. Nortamon jaarituksessaan mainitsemasta ”Sylvia valulaeva gamalast 
hukkumisest” tulee kuluneeksi 150 vuotta.
13.15-14.00 Tuomas Värjö: Elämän ja kuoleman laiva s.s. Argo
14.00-14.30 Rauman merimuseo tarjoaa kahvit
14.30-15.15 Heikki Laurila: Kultarantojen miehet
15.15-16.00 Anna Meronen: Aina Panelius. Raumalaisesta 
laivanvarustajaperheestä suomalaisen laivakokki- ja stuerttikoulutuksen 
uranuurtajaksi.

Rauman merimuseon Seminaarisaliin mahtuu 50 kuulijaa, paikat täytetään 
saapumisjärjestyksessä. Tila sijaitsee hissittömän rakennuksen 2. 
kerroksessa.

SKS:n kirjakeskiviikossa Rantarosvoja ja hylynryöstäjiä

Aika: 17.10.2018 -16:30 - 17:30
Paikka: Tiedekirja, Snellmaninkatu 13, Helsinki
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran lokakuun kirjakeskiviikon aiheena ovat 
rantarosvot ja hylynryöstäjät. Emeritusprofessori Yrjö Kaukiainen kertoo 
uutuuskirjastaan Aarrelaivat ja harhatulet kirjakauppa Tiedekirjassa 
keskiviikkona 17.10. klo 16.30.
Aarrelaivat ja harhatulet vie lukijan 1700-luvun Turunmaan saaristoon, jossa 
purjelaivojen haaksirikkoja sattui usein. Laivojen lasti onnistuttiin 
monesti pelastamaan rannikkoväestön avulla, mutta tyytyivätkö he pelkkiin 
pelastustoimiin?
Kirjakeskiviikon kirja on myynnissä tarjoushintaan, lisäksi SKS:n 
normaalihintaisista julkaisuista tilaisuuden aikana Lisäksi 25 % alennus. 
Vapaa pääsy, ei ennakkoilmoittautumista.

MERIHISTORIALLISIA JULKAISUJA

PETSAMO 1920–1940 - Suomi Jäämeren rannalla. Lapin maakuntamuseon julkaisuja 
19 (2018)
Petsamon alue kuului itsenäiseen Suomeen vuosina 1920?1944, mutta alueen 
asutushistoria yltää jopa yhdentoista tuhannen vuoden taakse. Kapea Jäämeren 
rantakaistale kasvoi koko Suomelle merkittäväksi alueeksi jäättömän sataman, 
laivayhteyksien, meren runsaiden antimien, kaivannaislöytöjen ja eksoottisen 
luonnon ansiosta. Maantien ja majoitustilojen valmistuttua tuhannet 
matkailijat huristelivat tutkimaan Petsamon nähtävyyksiä, luontoa, 
kolttakyliä ja ortodoksisuutta.

Julkaisu kattaa Lapin maakuntamuseossa joulukuussa 2017 avatun 
Petsamo -aiheisen näyttelyn pääsisällön kuvineen ja esineineen. Lisäksi teos 
sisältää asiantuntijoiden artikkeleita Petsamon geologiasta, maiseman 
kehityksestä, luonnosta, esihistoriasta, tiestöstä, koltista, taiteesta ja 
väestön uudelleen asuttamista.


SUOMEN MERIHISTORIALLISEN YHDISTYKSEN HALLITUS 2018

Puheenjohtaja
FT, toimituspäällikkö Kirsi Keravuori
Puh. 040 5640264, @: pj@smhy.fi
Varapuheenjohtaja
Merikapteeni Hannu Vartiainen
Puh. 050 358 8611, @: hannu.vartiainen(at)gmail.com
Sihteeri
Opiskelija Heikki Laurila
Puh. 050 523 3832@: sihteeri@smhy.fi
Jäsenet
ST Ove Enqvist
Puh. 040 552 4136, @: enqvist(at)oktanet.fi
Tutkija Ville Honkanen
Puh. 0400 633290 @: villehonkanen0(at)gmail.com
Rahastonhoitaja
Dosentti Tapio Bergholm
Puh. 050 547 2771, @: tapio.bergholm(at)helsinki.fi
Tiedottaja
Tutkija Vilma Lempiäinen
Puh. 040 8654681, @: tiedotus@smhy.fi
Toimitusjohtaja Tapio Maijala
Puh. 050 342 4500 @: tapio.maijal(at)forum-marinum.fi
Päätoimittaja Aaro Sahari
040 5926206, aaro.sahari(at)gmail.com
VTT Petri Sipilä
Puh. 050 511 5940, @: petri.sipila(at)merihistoria.fi
Jäsensihteeri
FM, museolehtori Johanna Aartomaa
Puh. 050 552 8859, jasenet@smhy.fi

-----

Tiedon välitti,
Vilma Lempiäinen
tiedottaja
Suomen merihistoriallinen yhdistys




Vierailu John Nurmisen säätiössä 03.10.2018 - Besök till John Nurminens stiftelse



16 jäsentä osallistui vierailuun. Maija Salmiovaara esitteli meille säätiön toimintaa, painottuen Itämeriasioihin. Esitelmä oli mielenkiintoinen ja kävi ilmi että John Nurmisen säätiö on mukana aika monessa projektissa Itämerensuojeluasioissa. Suurin saavutus on varmasti Pietarin vedenpuhdistus laitosten perusparannus, missä säätiöllä oli merkittävä osuus suunnittelussa.

Tällä hetkellä ehkä kaikista haastavin työ on selvittää miten saada maataloudenpäästöt vähenemään. Tämä jo siksikin, että 2018 kesän sinilevätilanne oli todella paha. Sinilevän syyt ja käsillä olevat ensiaputoimet ovat tiedossa. Asioiden korjaamiseen tarvitaan sekä isoja rakenteellisia muutoksia ympäristösuojelun ohjauskeinoin että kuluttajan tiedostavaa käyttäytymistä.
Erinomainen ensiapu maatalouden päästöjen hillitsemiseksi on peltojen kipsikäsittely joka säätiön mielestä pitäisi ottaa käyttöön yhteiskunnan tukemana vesiensuojelutoimena.

Säätiöllä on tällä hetkellä 28 hanketta vierellä Itämeren alueella.

Sitten oli keskustelua ENSI hankkeesta (Enhanced navigation support information). John Nurmisen säätiö aloitti hankkeen ja tavoitteena oli että saadaan kaikki Suomenlahdella liikkuvat säiliöalukset mukaan. ENSI on nyt siirretty TRAFILLE ja se on edelleen heidän työlistallaan.
ENSI:n tarkoituksena on että alukset lähettävät reittisuunnitelmansa VTS:lle ja he tarkistavat sen, ja jos siinä on jotain poikkeuksia he ilmoittavat siitä välittömästi alukselle.
Samalla alus saa tietoja jos reitillä on jotain erikoista mitä aluksen kuuluu tietää, sekä sää, jää ym. tietoja joita alus tarvitsee navigoidessaan Suomenlahdella.
Samalla VTS pystyy seuraamaan että alus seuraa antamaansa reittiä, ja jos se poikkeaa siitä VTS voi silloin välittömästi reagoida siihen ja ilmoittaa alukselle että se on poikennut reittisuunnitelmastaan.
ENSI ei kuitenkaan tällä hetkellä oikein mene eteenpäin.

Lopuksi meille esitettiin John Nurmisen säätiön museo mukaan lukien Inkeri Nurmisen salonki. Kyllä siihen aikaan oli tyyliä.

Puheenjohtaja luovutti yhdistyksen viirin John Nurmisen säätiölle vierailun päätteeksi.

teksti
Stig Sundberg






16 medlemmar deltog I besöket. Maija Salmiovaara presenterade stiftelsens verksamhet med fokus på Östersjöfrågor. Presentationen var intressant och det visade sig att John Nurminens stiftelse är med I många projekt för att skydda Östersjön. Den största prestationen är definitivt St Petersburg vattenreningsanläggningar för den grundläggande förbättringen där stiftelsen hade en stor andel i planeringen.
För närvarande är kanske det mest utmanande arbetet hur man får minskningen av jordbruksutsläppen, eftersom blåa allgernas situation sommaren 2018 var mycket dålig. Orsaken till de blåa allgerna och de kända första hjälps metoderna är kända. För att rätta till problemen krävs både stora strukturella förändringar genom miljöskyddsåtgärder och konsumentmedvetet beteende.
Ett utmärkt första hjälpmedel för att minska utsläppen av jordbruket är åkrarnas gipsbehandlin som stiftelsen anser bör införas som en vattenskyddsåtgärd som stöds av samhället.
Stiftelsen har for tillfället 28 projekt innom Östersjö området.           
Sedan var det diskussion om ENSI projektet (Enhanced navigation support information). John Nurminens stiftelse startade projektet och målet var att få alla tankfartyg som rör sig på Finska viken med. ENSI har nu överförts till TRAFI och finns fortfarande på deras arbetslista.
Syftet med ENSI är att fartygena skickar sina färdplaner till VTS och de kontrollerar den, och om det finns någåt onormalt informerar de fartyget omedelbart om det..
Samtidigt kommer fartyget att informeras om rutten har något speciellt som fartyget bör veta, liksom väder, is och annan information som fartyget behöver vid navigering på Finska viken.
Samtidigt kan VTS övervaka att fartyget följer den rutt som den har utfärdat och om det avviker från den, kan VTS omedelbart reagera på det och meddela fartyget att den har avvikit från rutten.
Men ENSI går inte riktigt framåt för tillfället.
 Slutligen förvisades Fohn Nurminens stiftelses museum, inclusive Inkeri Nurminens salong. Nu var det stil på den tiden.
Ordförande överlät Föreningens standard till John Nurminens stiftelse till slut av besöket.
                                               


Text
Stig Sundberg